CRISPR-Cas9

CRISPR (clustered regularly interspaced short palindromic repeats) on esitumallisten eliöiden puolustusmekanismi vierasta DNA:ta vastaan. Vieraat nukleiinihapot voivat olla peräisin esimerkiksi viruksesta, jonka takia niistä on päästävä nopeasti eroon. DNA:n tullessa soluun osa nukleiinihapoista liitetään CRISPR-toistojaksojen väliin osaksi solun omaa genomia. Puolustusmekanismin toimiessa toistojaksot käännetään yhdessä liitetyn DNA:n (protospacer sekvenssi) kanssa CRISPR RNA:ksi (crRNA). CrRNA yhdistyy transaktivoivan RNA:n (tracrRNA) kanssa, jonka jälkeen RNA:t muodostavat kompleksin fosfodiesterisidoksi pilkkovan Cas9-nukleaasin kanssa. Protospacerin ansiota solu tunnistaa vieraan DNA:n sekvenssin perusteella, jonka jälkeen Cas9 pilkkoo vieraan nukleiinihapon.

wpid-wp-1408831524660.jpeg

CRISPR-Cas9 toiminta solussa. Lähde: Nature biotechnology

CRISPR-Cas9 on liitetty hiljattain molekyylibiologian työkaluihin ja olen päässyt kokeilemaan sitä kerran töissä. Protospacerien ansiosta tutkijat voivat siirtää geenejä tai tuottaa mutaatioita haluttuun osaan genomia. Tämä avaa uusia ovia biologian tutkimukselle, lääketieteelle sekä GMO:iden kehittämiselle. Itse injektoin CRISPERiä Drosophilan alkioihin ja sain aikaan mutaatioita shvenbaby-geenissä. Tällä hetkellä olen mukana selvittämässä variaation geneettistä perustaa ja CRISPR-Cas9 on tärkeä työkalu tässä tutkimuksessa.

Lääketiedekin tulee hyötymään tästä tekniikasta. Nature Biotechnology-tiedejulkaisussa ilmestyi kesäkuussa tutkimus, jossa tutkijat onnistuivat korjaamaan hiiren maksasoluista tyrosinemiaa aiheuttavan mutaation. Tyrosinemia on perinnöllinen aminohappoaineenvaihdunnan häiriö, joka johtuu pistemutaatiosta FAH-geenissä. Sairaus johtaa toksisten metaboliittien kertymisen maksaan, joka vaurioittaa elintä. Tutkijat injektoivat hiiriin CRISPRin yhdessä 199 emäksen pituisen yksijuosteisen DNA:n kanssa, joka korvaa mutaation sisältävän sekvenssin. Hiiriltä voitiin lopulta poistaa lääkitys eikä taudista johtuvaa painon laskemista havaittu. Tulevaisuudessa tätä voidaan soveltaa ihmisten geneettisten sairauksien hoitoon.

Mainokset

Kemikaalittomat kuluttajatuotteet

Viime huhtikuussa Nature Chemistryyn lähetettiin käsikirjoitus artikkelista, jossa käytiin läpi kaikki kemikaalittomiksi merkityt kosmetiikkatuotteet, ruuat, juomat, kodin puhdistusaineet ja yrttituotteet. Tavoitteena oli listata tuotteet, jotka ansaitsevat kylkeensä chemical free-maininnan. Artikkeli on huumorilla tehty, mutta paikkansapitävä, joten se ilmestyi Naturen sivuilla The Sceptical Chymist-blogissa. A comprehensive overview of chemical-free consumer products listaa vaikuttavat nolla valmistetta, jotka ovat todella kemikaalittomia.

Kemikaali tarkoittaa mitä tahansa alkuainetta ja niiden yhdisteitä. Ei ole väliä onko se peräisin luonnosta vai laboratoriosta tai missä olomuodossa se on. Esimerkiksi elämälle välttämätön vesikin on kemikaali, joten kuluttajan on turha metsästää kemikaalittomia tuotteita ellei tyhjiötä halua ostaa. Valitettavasti jostain syystä kemikaalista on tullut sana, joka tarkoittaa automaattisesti myrkyllistä tai vaarallista, vaikka tämä on samanlaista hölynpölyä kuin luonnosta peräisin = turvallinen.

Mitä eroa on hyönteisellä ja nisäkkäällä?

Ilmeisesti ei paljoakaan, jos uskomme ortopedian ja traumatologian erkioislääkäriä Antti Heikkilää. Heikkilä varoittaa blogissaan erytritoli nimisestä makeutusaineesta, joka kulkee Suomessa nimellä Karppisokeri. Erytritoli on sokerialkoholi, jota löytyy luonnollisesti pienissä määrin joistakin hedelmistä (vesimeloni, päärynä ja greippi), käymällä valmistetuista elintarvikkeista (viini, sake ja soijakastike) sekä juustoista. Makeutusaineeksi erytritolia valmistetaan Misubishi/Nikken-menetelmällä sekä Cerestar-menetelmällä. Valmistuksessa vehnän tai maissin tärkkelystä pilkotaan entsymaattisella hydrolyysilla, jonka seurauksena syntyy glukoosia. Tämän jälkeen hiivan kaltaiset sienet Trichosporonoides megachiliensis (M/N-menetelmä) tai Moniliella pollinis (C-menetelmä) fermentoivat glukoosin ja tuloksena syntyy erytritolia. Käymisen jälkeen sienet tapetaan kuumentamalla ja kuolleet solut poistetaan suodattamalla. Erytritoli puhdistetaan seoksesta aktiivihiilellä, ultrafiltraatiolla, ioninvaihtohartsilla ja kristallisoinnilla, jonka jälkeen saadaan 99 % puhdasta erytritolia.

Antti Heikkilä tuo esille Plos One-tiedejulkaisussa ilmestyneen Baudierin ja kumppaneiden tutkimuksen, jossa havaittiin erytritolin olevan toksinen Drosophila melanogaster banaanikärpäselle. Tästä tuloksesta pitäisi jotenkin pompata johtopäätökseen, että erytritoli on vaarallista myös ihmisille. Tällä logiikalla rotat ja hiiret voitaisiin korvata banaanikärpäsillä, kun tutkitaan jonkin aineen mahdollista myrkyllisyyttä ihmiselle. Heikkilä jättää sopivasti mainitsematta, että tutkimus kertoo ettei erytritoli ole myrkyllistä edes kaikille niveljalkaisille:

”However, erythritol in tissues is not always toxic to arthropods. For example, some insect species that are seasonally exposed to freezing conditions produce erythritol and other polyhydric alcohols as tissue cryoprotectants [12][13]. Larvae of one antarctic midge can safely ingest erythritol from food plants and sequester it for adult cryoprotection [14]. Toxic effects of ingested erythritol may be dose-dependent, as our data suggest.”

Baudierin ja kumppaneiden artikkeli mainitsee myös, mitä tutkimus kertoo makeutusaineen turvallisuudesta ihmisille:

”A large body of literature has shown that erythritol consumption by humans is very well tolerated [5][17][19], and indeed, large amounts of both erythritol and Truvia are being consumed by humans every day throughout the world. Taken together, our data set the stage for investigating this compound as a novel, effective, and human safe approach for insect pest control.”

Erytritoli on siis turvallista ihmisille, mutta miksi Antti Heikkilä ei kerro tätä, vaikka hänen oma lähteensä sanoo näin? Erytritoli on huomattavasti vähemmän toksinen rotille kuin moni tutumpi yhdiste. LD50-arvo kertoo millä annostuksella puolet koe-eläimistä kuolee.

Presentation1

Lähteet Ld50-arvoille:

Vesi
Sokeri
Erytritoli
C-vitamiini
Alkoholi
Suola
D-vitamiini
Kofeiini

GM-puuvilla Intiassa: parempi elämä viljelijöille

Myytti intialaisten viljelijöiden itsemurhista gm-puuvillan aiheuttamina on juurtunut siirtogeenisten eliöiden vastustajien mieleen. Esimerkiksi Luomu.fi-sivustolla kirjoitetaan:

Tieteen, teknologian ja ekologian tutkimussäätiön johtaja Vandana Shiva sanoi, että yli 40 000 viljelijää on tehnyt Intiassa itsemurhan vuodesta 1997. Valtaosa itsemurhan tehneistä viljelijöistä velkaantui pahoin viljeltyään geenimuunneltuja lajikkeita. Itsemurhat ovat siis geenitekniikan aiheuttamia.”

Itsemurhista syytetään nimenomaan bt-puuvillaa, joka tuottaa tietyille hyönteisille haitallista proteiinia.  Aihetta on tutkittu ja The Journal of Development Studies-tiedejulkaisussa 2011 ilmestynyt Gruèren ja Senguptan tutkimus osoittaa selvästi ettei itsemurhilla ja bt-puuvillalla ole yhteyttä. Itsemurhien määrä on pysynyt suhteellisen vakiona, vaikka viljellyn gm-puuvillan määrä on noussut räjähdysmäisesti (kuva 1).

farmer-suicides2

Kuva 1. Viljelijöiden itsemurhien sekä viljellyn bt-puuvillan määrä vuosilta 1997-2007. Kuvaaja muokattu Gruèren ja Senguptan tutkimuksesta. Lähde: Nature

Todellisuudessa gm-puuvillan viljely on parantanut viljelijöiden elämää merkittävästi. Vaikka gm-siemenet maksavat noin 2500 rupiaa per hehtaari enemmän kuin perinteiset siemenet, bt-puuvillaa viljelleet viljeliät tekivät vuonna 2003 keskimäärin 21760 rupiaa enemmän voittoa per hehtaari kuin perinteistä puuvillaa viljelleet. Edelliset luvut ovat Bennetin ja kumppaneiden artikkelista , joka tarkasteli vain vuosia 2002 ja 2003, mutta tietoa on pidemmältäkin ajalta. Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian julkaisussa PNAS julkaistu Kathagen ja Qaimin tutkimus käsittelee bt-puuvillan ekonomisia vaikutuksia vuosilta 2002-2008. He havaitsivat, että bt-puuvillan ansiosta sadot ovat kasvaneet 24 %, tuotot nousseet 50 % sekä viljelijöiden elintaso parantunut 18 % . Gm-puuvilla on vähentänyt Ecological Economics-tiedejulkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan torjunta-aineiden käyttöä 50 %, joista 70 % on tapahtunut kaikkein myrkyllisimmissä aineissa. Myrkkyjen vähentäminen on laskenut akuutteja myrkytyksiä viljelijöiden keskuudessa ja tutkijat arvioivat tämän säästävän 10 052 000 – 36 618 000 euroa vuodessa terveyskustannuksissa.

Viljelijöiden parantunut elintaso on johtanut positiiviseen kehitykseen ruuan kulutuksessa. Bt-puuvillaan siirtyneet viljelijät saavat perinteistä puuvillaa viljeleviin verrattuna enemmän kaloreita sekä ravitsevampaa ruokaa. Myös heidän ruokaturvansa on parantunut. Gm-puuvillan vaikutusta ruokaturvaan tutkivat Qaim ja Kouser. Heidän tutkimus julkaistiin ’open acces’-julkaisu Plos Onessa vuonna 2013. Qaim ja Kouser havaitsivat, että bt-puuvillan viljelijät saivat 500 kcal/päivä enemmän energiaa ruuasta kokonaisuudessaan verrattuna perinteistä puuvillaa viljelleisiin. Kun tutkijat ottivat vain ravinteikkaan ruuan huomioon, johon kuuluivat hedelmät, vihannekset, palkokasvit sekä kaikki eläintuotteet, gm-puuvillan viljelijät saivat 65 kcal/päivä enemmän energiaa. Heidän ruokaturvansa oli parempi 12 % kuin perinteistä puuvillaa viljelleillä (kuva 2).

journal.pone.0064879.t002Kuva 2. Gm-puuvillan ja perinteisen puuvillan viljelijöiden tilastot.

Gm-puuvilla ei siis aiheuttanut intialaisten viljelijöiden itsemurhia, vaikka Luomu.fi niin valheellisesti väittää. Tutkimus osoittaa selvästi kuinka geenimuunneltu puuvilla on parantanut viljelijöiden elämää, vaikka gm-siemenet maksavatkin enemmän eikä niitä saa säästää patentin takia. Todellisuus on kova pala gmo:iden vastustajille ja olen nähnyt kuinka nämä tutkimukset ohitetaan kuittaamalla ne salaliitoiksi. Jos ihminen on oikeassa, hän pystyy perustelemaan kantansa faktoilla. Tämä on jotain, jota gmo:iden vastustajat harvoin pystyvät tekemään.

10 tutkimusta GMO:ista, jotka sinun täytyy nähdä!

Netissä kiertää lista kymmenestä tieteellisestä tutkimuksesta, jotka gm-vastustajien mukaan osoittavat gm-ruuan olevan vaarallista. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitaa, että tutkimukset eivät tue tällaista väitettä. Tahdon käydä läpi mikä jokaisessa 10 kohdan väittämässä on vialla.

1. Multiple Toxins From GMOs Detected In Maternal and Fetal Blood

Ensimmäisen väitteen mukaan gm-ruoka on linkitetty erilaisiin verestä löytyneisiin myrkkyihin. Reproductive Toxicology-tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa Aris ja Leblanc tarkastelivat raskaana olevien naisten sekä ei raskaana olevien naisten verta. He tahtoivat selvittää löytyykö naisten verestä rikkakasvimyrkkyinä käytettyjä glyfosaatia ja glufosinaattia sekä niiden hajoamistuotteita. Myös tuholaisia vastaan siirretyn geenin koodaama Cry1Ab-proteiinin (bt-toksiini) määrä selvitettiin. Tutkimuksessa ei löydetty glyfosaattia tai glufosinaattia raskaana olevien naisten verestä tai sikiön napanuoraverestä. Hajoamistuotteita glyfosaatista ei löytynyt lasta kantavilta naisilta, mutta glufosinaatin hajoamistuotetta löytyi heistä jokaiselta napanuoraverta myöten. Ei raskaana olevilta naisilta verestä löydettiin glyfosaattia 5 %:lta, sen hajoamistuotetta ei keneltäkään, glufosinaattia 18%:lta ja sen hajoamistuotetta 67 %:lta. Cry1Ab-proteiinia oli läsnä raksaana olevien naisten veressä 93 %:lla, napanuoraveressä 80 %:lla ja ei raskaana olevien naisten veressä 69 %:lla. Aris ja Leblanc eivät raportoi ainuttakaan haittavaikutusta.

Tutkimuksesta julkaistiin kaksi kommenttia samassa lehdessä. Mueller ja Gorst huomauttavat, että alkuperäisessä tutkimuksessa tutkijoilla ei ole mitään hajua mitä testatut naiset ovat syöneet. He vain löysivät erilaisia yhdisteitä verestä, mutta yhdisteitä ei voida mitenkään yhdistää gm-ruokaan, koska jokaista ainetta käytetään yleisesti myös perinteisessä viljelyssä. Esimerkiksi Cry1Ab-proteiinia voidaan käyttää luomuviljelyssä ja sitä ruiskutetaan kasvien päälle hyönteismyrkkynä. Kommentin kirjoittajat nostavat esille proteiinin havaitsemiseen käytetyn ELISA-kitin rajoitteet eläimissä. Alkuperäisessä tutkimuksessa Aris ja Leblanc kertovat käyttäneensä seuraavaa menetelmää Cry1Ab-proteiinin havaitsemiseen verestä:

”Cry1Ab protein levels were determined in blood using a commercially available double antibody sandwich (DAS) enzyme linked immunosorbent assay (Agdia, Elkhart, IN,USA) following manufacturer’s instructions.”

Valmistajan mukaan testi on kasvikudoksille eikä missään luvata sen toimivan eläimillä. Kuitenkin Aris ja Leblanc väittävät käyttäneensä tuotetta valmistajan ohjeiden mukaan. Toisen kommentin kirjoittaneiden Goldsteinin ja kumppandeiden mukaan on mahdollista, että Cry1Ab-proteiinia tai sen palasia voi päätyä vereen, jos annostus on tarpeeksi suuri, mutta proteiini ei ole vaarallinen nisäkkäille. Hiirillä ei havaittu haittavaikutuksia Cry1Ab:sta, vaikka ne saivatkin 4000 mg/kg annostuksen toksiinia. Tämä on todella suuri määrä! D-vitamiinin LD50-arvo (annos, jolla puolet koe-eläimistä kuolee) rotilla on 619 mg/kg. D-vitamiini on siis paljon haitallisempaa kuin bt-toksiini Cry1Ab. Jos 70 kiloinen ihminen haluaisi 4000 mg/kg annostuksen bt-toksiinia maissista, hänen tulisi ahmia sitä 900 000 kiloa!

Menetelmä Cry1Ab:n havaitsemiseen lehmän verestä on kehitetty ja tällä on testattu löytyykö proteiinia lehmän verestä, jolle on syötetty gm-maissia:

In total 45 blood plasma samples (collected before and, after 1 and 2 months of feeding) were analyzed for the presence of the Cry1Ab protein from both, transgenic (n = 8) and non-transgenic (n = 7) ration fed cows. There was no difference amongst both groups (all plasma samples were below 1.5 ng mL−1; CCα value). No sample was positive for the presence of the Cry1Ab protein at the decision limit (CCα) and detection capability (CCβ) of the assay”

Goldsteinin ja kumppaneiden mukaan glyfosaatin ja sen hajoamistuotteiden määrä veressä oli linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja turvallisten rajojen sisällä. Arisksen ja Leblancin tutkimus ei siis osoita myrkkyjen olevan peräisin gm-ruuasta, koska he eivät tiedä mitä naiset söivät. Cry1Ab:n siirtyminen vereen ei ole varmaa, koska he käyttivät väärää testiä. He eivät raportoi, että havaituista yhdisteistä olisi mitään haittaa naisille tai sikiöille.

2. DNA From Genetically Modified Crops Can Be Transferred Into Humans Who Eat Them

Väitteen mukaan gm-ruuasta voi siirtyä DNA:ta ihmiseen. PLOS Onen artikkelin mukaan ei ole väliä mistä DNA on peräisin, mutta todennäköisesti tutkimuksissa havaittu DNA johtui kontaminaatiosta. Voit lukea kirjoitukseni aiheestä täältä:

Verkkomedia vauhdissa: ”Geenimanipuloitu DNA voi siirtyä ravinnosta ihmiseen”.

3. New Study Links GMOs To Gluten Disorders That Affect 18 Million Americans

Ei perustu mihinkään vertaisarvioinnin käyneeseen tutkimukseen. Tämä ”tutkimus” on vain raportti, joka on ladattu IRT:n sivuille.

4. Study Links Genetically Modified Corn to Rat Tumors

Tutkimus oli tieteellisesti täysin susi ja on vedetty pois julkaisijan sivuilta. Lue miksi tekstistäni:

Kun professori munaa koesuunnitelussa ja tulosten tarkastelussa.

5. Glyphosate Induces Human Breast Cancer Cells Growth via Estrogen Receptors

Tutkimuksessa käytettiin lasilla viljeltyjä kuolemattomia T47Drintasyöpäsoluja. On tärkeää huomauttaa, että glyfosaatti ei aiheuttanut syöpää, kuten on väitetty, vaan se nopeutti syöpäsolujen kasvua. On myös tärkeä ymmärtää, että lasilla kasvavat solut eivät ole missään nimessä kokonainen eläin. Esimerkiksi aspiriini tappaa lasilla syöpäsoluja sekä maksan hepatosyyttejä, mutta se on kuitenkin turvallinen särkylääke. Syövän ja glyfosaatin yhteyttä on tutkittu, mutta kytköstä ei ole havaittu:

”Our review found no consistent pattern of positive associations indicating a causal relationship between total cancer (in adults or children) or any site-specific cancer and exposure to glyphosate. ”

Isomman glyfosaattia käsittelevän katsauksen sekä hormonihäiritsijä-seulontaohjelman (ESDP) rinnalla on todella outoa, että aine toimisi estrogeenireseptoreiden kautta. ESDP:ssä on kaksi tasoa: tasolla 1 tunnistetaan kemikaalit, jotka ovat mahdollisesti hormonihäiritsijöitä ja tasolla 2 selvitetään seuraukset. Glyfosaatti ei näyttäisi tason 1 perusteella olevan hormonihäiritsijä:

”Tier 1 Endocrine Disruptor Screening Program (EDSP) Assays and Regulatory Safety Studies Provide a Weight of Evidence that Glyphosate is not an Endocrine Disruptor”

6. Glyphosate Linked To Birth Defects

Väite, että glyfosaatti aiheuttaisia kehityshäiriöitä perustuu kahteen lähteeseen: Earth open source-sivuston raporttiin sekä Chemical Research In Toxicology-tiedejulkaisussa julkaistuun Paganellin ja kumppaneiden tutkimukseen. Koska raportti ei ole tieteellinen julkaisu käsittelen vain tutkimusta, jossa Paganelli ryhmineen raportoi glyfosaatin häiritsevän kynsisammakon alkionkehitystä. Journal of toxicology and environmental health. Part B, Critical reviews-julkaisusta löytyy artikkeli, jossa Williams ja kumppanit käyvät läpi alan tutkimuksia ja mainitsevat Paganellin ryhmän artikkelin. Heidän mukaansa tuloksiin ei voida luottaa, koska glyfosaatin pH ei ollut säädetty, jolloin ei voida sanoa johtuiko vaikutus happamuudesta vai itse aineesta. Williamsin artikkelin mukaan glyfosaattin ruiskuttaminen alkioon on väärä tapa altistaa alkio tutkittavalle aineelle. Glyfosaatti olisi pitänyt antaa viljelmän mukana. Pohjaten aiheesta julkaistuihin tutkimuksiin Williams ja kumppanit eivät löydä näyttöä glyfosaatin aiheuttavan kehityshäiriöitä ympäristöstä saatavilla annoksilla:

”In conclusion, a thorough evaluation of the available data demonstrates that exposure to environmentally relevant glyphosate concentrations is not anticipated to produce adverse developmental and reproductive effects in humans.”

7. Study Links Glyphosate To Autism, Parkinson’s and Alzheimer’s

Tämä väite tulee Entropy-tiedejulkaisussa julkaistusta artikkelista. Entropy on informaatiotieteiden lehti, jolloin on hyvin outoa miksi se julkaisee biologiaan liittyvät artikkelin. Tämä johtuu siitä, että mikään relevantin alan lehti ei olisi julkaissut tällaista roskaa. He väittävät autismin johtuvan suolistobakteereista, puhuvat sairaudesta, jota lääketiede ei tunne ja viittaavat useasti Séralinin roskatutkimukseen.

8. Chronically Ill Humans Have Higher Glyphosate Levels Than Healthy Humans

Krügerin ja kumppaneiden mukaan terveillä ihmisillä on ”merkittävästi” vähemmän glyfosaattia virtsassa kuin kroonisesti sairailla. Ihmettelen mistä lähtien noin 0,000 000 0002 g/ml ero on ollut merkittävä missään mielessä (kuva 1). En myöskään usko eron olevan tilastollisesti merkitsevä tuollaisen keskihajonnan takia.

         Kuva
Kuva 1. Glyfosaatin määrä sairaiden ja teveiden ihmisten virtsassa

Artikkelissa ei kerrota mitä sairauksia kroonisesti sairailla ihmisillä oli tai mistä terveiden ja sairaiden virtsanäytteet kerättiin. Krüger jättää tiedon kertomatta, vaikka tämä olisi tärkeää tulosten kannalta. Artikkelissa viitataan kohdan 7 roska-artikkeliin ihan kuin sillä olisi jotain arvoa ja väitetään glyfosaatin inhiboivan sytokromi P450:n entsyymejä. Niinhän se tekee kasveissa, mutta ei hiirissä tai ihmisissä. Krügerin ja kumppaneiden artikkelissa puhutaan tästä inhibiosta kuin se olisi relevanttia meidän terveydelle.

9. Studies Link GMO Animal Feed to Severe Stomach Inflammation and Enlarged Uteri in Pigs

Carman tutkimusryhmineen väittivät havainneensa gm-maissia ja soijaa syöneiden sikojen vatsojen olleen useammin tulehtuneita kuin normaalia rehua syöneiden. Tutkijat määrittivät mahan tulehtuneisuuden värin perusteella, mutta sikojen terveyteen erikoistunut professori Robert Friendship totesi, että tämä on mahdotonta. Friendshipin mukaan tulehtuneisuuden määrittäminen olisi vaatinut histologisen preparaatin valmistamista ja sen tutkimista mikroskoopin alla. Professorin mukaan todennäköisempi selitys kohtujen painoeroihin löytyy sukukypsyyden saavuttamisesta tai estrogeenin kaltaisista yhdisteistä, jotka ovat tulleet mykotoksisuutta testatessa.

Tahdon vielä huomauttaa eläinten kohtelusta tässä tutkimuksessa. 42 sikaa normaalia rehua saaneista sioista ja 43 gm-rehua saaneista sioista kärsi keuhkokuumeesta. Tämä on puolet kokeen sioista!

10. GMO risk assessment is based on very little scientific evidence in the sense that the testing methods recommended are not adequate to ensure safety.

Käsittelen vain yhtä käytettyä lähdettä, joka on David Schubertin Nature Biotechnologyssa julkaistu kommentti. Schubertin mukaan geenimuuntelu voi johtaa molekyylien biosynteesiin, jotka ovat myrkyllisiä, allergiaa tai syöpää aiheuttavia. Tämä voi tapahtua hänen mukaansa kolmella tavalla: translaation jälkeiseen proteiinin muokkauksella, geeniekspression muutoksilla ja entsyymien toimintaa häiritsemällä. Schubert ei anna yhtään esimerkkiä, jossa näin on tapahtunut, mutta hänen mukaansa ratkaisu olisi pitkäaikaiset tutkimukset näiden haittojen varalta.

David Schubertin kommentti tuotti muutaman vastauksen. Alex Avery ihmettelee miksi samat huolet eivät koske mutaatioilla tai eri lajien risteytyksillä syntyneitä lajikkeita, vaikka niissäkin on täysin sama riski. Hän huomauttaa, että allergiaa aiheuttavat tuotteet eivät ole ongelma, jos ne ovat olleet markkinoilla pidempään. Jostain syystä uusia tuotteita ei hyväksytä, vaikka ne voitaisiin merkitä vanhojen tavoin.

Beachy ja 17 muuta tutkijaa puhuvat kommentissaan samasta huomiosta kuin Avery: samat ongelmat voivat tapahtua mutaation seurauksena. He huomauttavat, että gmo:iden testaukseen kuuluu mm. vaihtehtoisen silmukoinnin, translaation jälkeisen proteiinien muokkauksen ja kasvien metabolian tutkiminen juurikin Schubertin esittämien huolien takia. Beachy ja muut tutkijat kirjoittavat, että perinteisellä jalostuksella on suurempi riski johtaa molekyylien biosynteesiin, jotka ovat myrkyllisiä, allergiaa tai syöpää aiheuttavia. He lopettavat kommenttinsa kovin sanoin (oma suomennos):

”Hyvät tutkijat menevät harhaan poistuessaan omalta erikoisalaltaan antamaan ohjeita, kun he eivät ole tutkineet kirjallisuutta, valikoivasti sivuuttavat tutkimuksia tai antaessaan uskomustensa ja politiikan tulla tieteensä objektiivisuuden väliin. Sellaiset mielipiteet eivät rohkaise informoitua keskustelua gm-kasveista ja on vääjäämätöntä, että Schubertin argumentteja tullaan viittaamaan Nature Biotechnologyssa julkaistuina.”

 

 

Kun professori munaa koesuunnittelussa ja tulosten tarkastelussa

Gilles-Éric Séralini on molekyylibiologian professori Caenin yliopistossa. Hänestä tuli kuuluisa gm-vastustajien keskuudessa, kun Food and Chemical Toxicology-tiedejulkaisussa ilmestyi tutkimus nimeltä ”Long term toxicity of a Roundup herbicide and a Roundup-tolerant genetically modified maize”. Tutkimus osoitti Séralinin ja kumppaneiden mukaan, että bt-maissi sekä glyfosaatti aiheuttavat kasvaimia rotissa. Vaikka tutkimus on vedetty pois julkaisijan sivuilta todella heikon laadun takia, myytti gm-maissin ja syövän yhteydestä kiertää vieläkin.

Séralini tutkimusryhmineen käyttivät kokeessa Sprague-Dawley-rottakantaa, jonka tiedetään olevan erittäin altis spontaaneille kasvaimille. Esimerkiksi vuonna 1973 julkaistussa tutkimuksesssa Prejean ja kumppanit selvittivität miten paljon Sprague-Dawley-rotat saavat kasvaimia itsestään. Heillä oli tutkimuksessa mukana 179 urosta ja 181 naarasta, joita seurattiin 18 kuukauden ajan. Prejean ryhmineen havaitsivat, että 58 % naaraista ja 34 % uroksista kehittivät tässä ajassa itsestään kasvaimia. Séralinin tutkimuksessa rottia seurattiin kaksi vuotta, mutta kontrolliryhmän koko oli onnettoman pieni: vain 10 urosta ja 10 naarasta.  Heidän tutkimuksessa kontrolliryhmässä 30 % uroksista ja 20 % naaraista saivat kasvaimet itsestään. Prejean tuloksiin verrattaessa käy selväksi, että 10 + 10 rottaa on aivan liian pieni määrä kontrollin. Riittävä määrä eläimiä kuhunkin ryhmään on OECD:n ohjeiden mukaan vähintään 50 eläintä kummastakin sukupuolesta:

”A sufficient number of animals should be used so that a thorough biological and statistical evaluation is possible. Each dose group and concurrent control group should therefore contain at least 50 animals of each sex”

Prejean tutkimus kesti puoli vuotta vähemmän kuin Séralinin ja silti heidän rotissa kasvaimia esiintyi enemmän (kuva 1). Kontrolliryhmä on erittäin tärkeä, jotta saadaan selville miten rotat pärjäävät ilman käsittelyä. Ilman kontrollia ei voida sanoa onko esim. Séralinin kokeessa testatuilla gm-maissilla, gm-maissin ja glyfosaatin yhdistelmällä tai pelkällä glyfosaatilla negatiivisia vaikutuksia rotissa, koska vertailua normaaliin tilanteeseen ei voida tehdä.

 

Kuva

Kuva 1. Kasvaimen saaneiden rottien prosenttiosuudet eri tutkimuksissa. Harmaa = Prejean tutkimus, musta = Séralini 

Séralinin rottien vähäinen kasvainten määrä kontrollissa johtuu hyvin todennäköisesti sattumasta, jonka osuus on suurempi pienissä otoksissa. Ongelman huomauttivat mm. Sanders ja kumppanit kirjeessä päätoimittajalle:

”Ten rats was insufficient to lend statistical significance to many of the results cited here, which could have occurred by chance.”

Sanders ja monet muut (täällä ja täällä) huomauttivat, että Séralinin tilastolliset menetelmät eri ryhmien vertailuun ovat riittämättömät:

The results have not been subjected to standard statistical analysis (Snell et al., 2012) so it is not possible to reach any conclusions. The interpretations reached by the authors are therefore seriously flawed and unusable by readers of the article.”

”Inappropriate and non standard statistical tests were used, rendering meaningless any interpretations of the results reported – robust statistical tests of raw data to determine whether or not differences are statistically significant must be used, not mere reporting of percentages or irrelevant and exotic tests of no value (e.g., OPLS-DA).”

”As far as we understand, all results are based on descriptive analyses such as percentage calculation, but there was no thorough mortality analysis (how to compare 3/10 with 5/10?) nor tumor incidence and date of onset analysis with recognized statistical methods (Peto et al., 1980).”

Vertailu on tärkeä suorittaa, jotta saadaan selville onko eri ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän tarkastelun suorittivat mm. Panchin ja Ollivier. Kun eri ryhmiä tarkastellaan esim. Fisherin tarkalla testillä, kuten Panchin teki, tilastollisesti merkittävää eroa ei havaittu eri ryhmien kuolleisuuden välillä:

”Using one-tailed Fishers exact test we show that there is no statistically significant increase in mortality rates or the number of tumors in rats fed GMM compared to control groups in the original data.”

Ollivier käytti χ²-testiä ja tulos oli sama :

”Given the 3 degrees of freedom of the test, one can see that no value reaches the threshold of 7.815 needed for declaring the differences among treatments statistically significant at the 5% level.” 

Séralinin ja kumppaneiden tutkimus oli siis täysin susi eikä heidän tuloksensa tukeneet heidän johtopäätöstä, kun tilastolliset menetelmät otettiin käyttöön. En voi nähdä kenenkään pään sisälle, mutta epäilen vahvasti, että professori valitsisi vahingossa riittämättömän määrän eläimiä ja jättäisi tarkastelematta onko eri ryhmien välillä tilastollisesti merkittävää eroa kuolleisuudessa. Hyvin epäilyttävää oli myös Séralinin toiminta ennen tutkimuksen julkaisua virallisesti. Jotta toimittajat saivat tutkimuksen käsiinsä, Séralini vaati heitä allekirjoittamaan sopimuksen, joka kielsi ottamasta yhteyttä muihin tutkijoihin ennen virallista lehdistötilaisuutta. Tämä ei mielestäni ole rehellisen tutkijan toimintaa.

Epäilyttävän toiminnan kruunaa tapa, jolla Séralini ja kumppanit kohtelivat koe-eläimiään. Jokainen on varmasti nähnyt hirveät kuvat, jotka tämän jutun mukana kiertävät. Kuvat oli julkaistu Séralinin tutkimuksessa ja niissä näkyy rottia, joilla on valtavat kasvaimet kehossaan. Kuvilla ei ole mitään tieteellistä arvoa enkä keksi mitään muuta tarkoitusta niille kuin ihmisten shokeeraaminen. Jokainen voi miettiä mikä saa ihmisen heittämään empatian roskakoriin ja antamaan kasvainten kehittyä niin isoiksi, että ne ovat 25 % rotan massasta! Normaalisti rotat olisi lopetettu inhimillisesti ennen kuin eläin pääsee tuohon kuntoon ja joutuu kärsimään, mutta näyttää siltä, että Séralinille ja kumppaneille tieteelliseltä arvoltaan nollassa olevat shokeeravat kuvat olivat tärkeämpiä kuin eläinten hyvinvointi.

 

Maailma on miesten! Naiset ehkäisköön.

Kemikaalicocktailissa kuhisee. Nimimerkki noora on kirjoittanut kriittisen artikkelin e-pillereiden haitoista. Artikkeli perustuu hieman valikoiden Ylen uutiseen erään miehille tarkoitetun hormonaalisen ehkäisyn tutkimuksen lopettamisesta. Uutinen itsessään on asiallinen, mutta noora poimii jutusta palasia sivuuttaen hyvin oleellisia faktoja. Näistä kohta lisää.

Noora viittaa tekstissään Saariston ja kumppaneiden Hormones and Behavior-tiedejulkaisussa ilmestyneeseen tutkimukseen ja väittää e-pillereistä peräisin olevien hormoneiden häiritsevät kalojen hormonitoimintaa ja mahdollisesti niiden lisääntymistä. Tutkimuksessa altistettiin hietatokkoja 17-alfa-etinyyliestradiolille (EE2) 1-4 viikon ajan kahdessa eri pitoisuudessa sekä kontrollissa. Kokeessa havaittiin hormonia saaneilla kaloilla pienemmät kokoerot paritelleiden ja parittelemattomien urosten välillä kuin kontrolliryhmässä. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa johtaa seksuaalivalinnan ylläpitämien ominaisuuksien katoamiseen tutkituilla kaloilla. Tämä tutkimus ei kuitenkaan kerro kuinka suuri osuus ehkäisypillereillä on vesistöjen kuormituksessa.

Environmental Science & Technology-tiedelehdessä julkaistu critical review-artikkeli käy läpi estrogeenien eri lähteet ja kuinka suuren osuuden ehkäisypillereistä tuleva EE2 kattaa tästä. Artikkelin mukaan erilaisia estrogeenien lähteitä ovat mm. karjan kasvatus, maanviljely ja teollisuus. Myös jokaisen ihmisen virtsan mukana pääsee erilaisia estrogeenejä. Tutkijoiden mukaan pillereistä tuleva EE2, joka on vahvempi estrogeeni kuin ihmisestä tulevat E1, E2 ja E3, aiheuttaa vain 1 % estrogeenipäästöt vesistöihin virtsan kautta (kuva 1). Mainitaan hauskana faktana, että todellisia hormonitehtaita ovat raskaana olevat naiset. Miehet erittävät estrogeeniä keskimäärin 7 µg päivässä, mutta raskaana olevat naiset yltävät 6859 µg:aan per päivä.
Kuva

Kuva 1. Eri ihmisryhmien osuudet estrogeenien erittämisestä virtsan kautta.

Artikkelin mukaan ehkäisypillereistä löytyvän EE2:n ennustettu pitoisuus USA:n juomavedessä on pienin verrattuna ihmisen itse tuottamiin yhdisteisiin yhdessä ruuan kautta saatujen estrogeenien pitoisuuteen. Jopa silloin kun EE2:n vahvuus suhteutetaan. Tutkijat huomauttavat, että ehkäisypillerit eivät ole ainoa terveydenhuollon tuottama estrogeenien lähde. Hormonikorvausterapia yhdessä eläimille määrättyjen lääkkeiden kanssa kattavat suurimman osan vuodessa määrättyjen estrogeenien osuudesta. Vaikka ehkäisyn takia vesistöihin pääsevän estrogeenin osuus on pienin verrattuna muihin lähteisiin, se saattaa tutkijoiden mukaan olla osallisena akvaattisten lajien feminisaatioon.

Noora siirtyy kaloista miehiin ja pohtii miksi sivuvaikutuksia hyväksytään enemmän naisilla kuin miehillä. Hän listaa aknen, lihomisen, mielialavaihteluiden ja haluttomuuden pillereiden haittavaikutuksiksi. E-pillereiden tiedetään vähentävän aknen oireita verrattuna plaseboon ja Duodecimin terveyskirjaston mukaan edellämainitut oireet helpottuvat yleensä, kun kuuria jatketaan. Huvittavaa tässä on se, että nooran itse lainaama uutinen kertoo miksi haittoja hyväksytään enemmän naisilla kuin miehillä:

”Raskaana olevalla naisella on aina jonkinlainen terveysriski, mutta miehelle terveysriskiä ei muodostu lapsen siittämisestä. Henkisellä puolella tietenkin voi jotain tulla, jos lapsi ei ole toivottu.”

Esimerkiksi voidaan ottaa nooran mainitsema veritulpan riski. Ehkäisypillereitä käyttävillä riski on hieman suurempi kuin ei-käyttäjillä, mutta raskaana olevilla naisilla riski on huomattavasti suurempi kuin pillereitä syövillä. Suurimmassa riskissä ovat synnyttäneet naiset (kuva 2).

Kuva

Kuva 2. Naisten määrä, jotka saava veritulpan per 10 000 naisvuotta. Lähde: FDA

Noora väittää ettei naisista välitetä, joten ei ole väliä, vaikka uusissa drospirenonia sisältävissä ehkäisyissä on suurempi veritulpan riski. Kirjoittaja jättää taas sopivasti oleellisen tiedon mainitsematta lainaamastaan uutisesta:

”Yhdistelmäehkäisy muun muassa vähentää munasarjasyövän riskiä ja jopa puolittaa kohdun runko-osan syövän riskin.”

”Ehkäisyyn liittyvä riski on siis aina matalampi kuin raskauteen liittyvä veritulppariski.”

Tyylilleen uskollisena noora jättää mainitsematta omien lähteidensä tietoja vaatiessaan miesten vuoroa olla ”koekaniineina”. Ylen uutisessa miesten hormonaalisesta ehkäisyssä kerrotaan selvästi miksi miesten ehkäisy ei ole yhtä helppo ongelma kuin naisten ehkäisy:

”Keltarauhashormonia käytetään osana naisten e-pillereitä ja yksinään minipillereissä. Naisilla yhdistelmäpillerit estävät munarakkulan puhkeamisen, miehillä potentiaalisen hormonivalmisteen täytyisi estää siittiötuotanto kokonaan. Niitä riittää; uusia siittiöitä kehittyy noin tuhat sekunnissa miehen koko eliniän ajan.

– Miehellä täytyisi olla jatkuva täysjarru päällä, naisen ehkäisyssä riittää huomattavasti vähäisempi, Toppari summaa.”

Ehkäisypillereillä on lieviä sivuvaikutuksia, mutta käytöstä saadut hyödyt ovat huomattavasti suurremmat. YTHS ja Duodecimin terveyskirjasto listaavat e-pillereiden positiivisiksi vaikutuksiksi pienentyneen riskin sairastua myoomiaan, endometrioosiaan, munasarjakystiaan ja sisäsynnytintulehduksiin, vuotojen säännöllistyminen ja niiden niukkuus sekä kivottomuus. Yhdistelmäpillerit auttavat myös niitä, jotka kärsivät aknesta, rasvaisista hiuksista ja ihosta tai liiallisesta karvankasvusta.

Verkkomedia vauhdissa: ”Geenimanipuloitu DNA voi siirtyä ravinnosta ihmisiin”.

Verkkomedia toi jälleen kerran kortensa kekoon taistelussa GMO:ta vastaan. Netissä julkaistussa kirjoituksessa pelotellaan, että geenimuunnellusta ruuasta peräisin oleva DNA saattaa päätyä ihmiseen. Onko nyt aika repiä peliverkkarit vai meneekö Verkkomedia pahasti metsään?

Verkkomedian ”uutisointi” pohjaa PLOS ONE-tiedejulkaisussa julkaistuun Sándor Spisákin ja kumppaneiden artikkeliin, jonka mukaan ravinnosta peräisin oleva DNA voi päätyä ihmisen verenkiertoon. Ei ole väliä onko DNA peräisin luomuruuasta vai GMO:sta, mutta Verkkomedia on päättänyt pelotella ihmisiä jälkimmäisestä. Aikaisemman käsityksen mukaan ravinnosta peräisin olevat proteiinit ja DNA hajoitetaan ruuansulatuselimistössä aminohapoiksi ja nukleiinihapoiksi. Artikkeli tuo yhteen näyttöä neljästä tutkimuksesta, joiden mukaan pätkiä DNA:ta tai jopa kokonaisia geenejä saattaa selviytyä verenkiertoon asti.

Spisákin ja kumppaneiden johtopäätös ei ole missään nimessä todistettu tai varma. Artikkelin kommenteissa Rich Lusk Michiganin yliopistosta ehdottaa todennäköisempää johtopäätöstä: kontaminaatiota. Lusk kirjoittaa, että tutkimuksista puuttui kontrolli, joka paljastaisi mahdollisen kontaminaation. Hän toisti kokeen näytteillä, jotka eivät olleet missään kontaktissa ruuan kanssa ja sai samanlaisia tuloksia. Tulokset lähetetään julkaistaviksi kunhan artikkeli on viimeistelty.

Vaikka geenejä päätyisikin verenkiertoon, ne eivät yksinään voi tehdä mitään. Geenit ovat yksinkertaisesti ohjeita proteiinien valmistamiseen. Jotta geenin perusteella voidaan tehdä proteiinia, vaaditaan useiden eri molekyylien yhteistoimintaa. Proteiinien valmistus tapahtuu solun sisällä, josta löytyvät tarvittavat entsyymit ja rakennusaineet. Sitä ei tapahdu virtaavassa veressä, jossa ruuasta peräisin olevaa DNA:ta on havaittu.

Vieras DNA ei voi kulkeutua ihmisen solujen sisään ja liittyä osaksi genomia, koska solukalvot ovat tarkkoja siitä mitä päästävät läpi. DNA on negatiivisesti varautunut hydrofiilinen molekyyli, jota solukalvo ei päästä läpi. Geenien saaminen halutun solun sisään vaatii esimerkiksi geeni pyssynλ-faagin tai elektroporaation. Muutenhan GMO:iden valmistus olisi lähes yhtä helppoa kuin roskan julkaiseminen Verkkomediassa.

Verkkomedia siis pelottelee turhaan GM-ruuasta ja jättää sopivasti mainitsematta, että artikkelin perusteella DNA:ta voi päätyä verenkiertoon vaikka kotimaisista mustikoistakin. GM-ruokaa on tutkittu laajasti ja viime vuonna julkaistiin Critical Reviews in Biotechnology-tiedejulkaisun sivuilla yhteenveto viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistusta 1783:sta artikkelista, jotka käsittelevät GM-viljelyskasvien turvallisuutta. Artikkelissa sanotaan:

”We have reviewed the scientific literature on GE crop safety for the last 10 years that catches the scientific consensus matured since GE plants became widely cultivated worldwide, and we can conclude that the scientific research conducted so far has not detected any significant hazard directly connected with the use of GM crops.”

Voidaanko jättää peliverkkarit repimättä GM-ruuan takia eikä uskota Verkkomediaa?