GMO

Uusi nollatutkimus GMO:ista

Paremman lukuelämyksen saavuttaaksesi laita tämä kappale soimaan.

Turkish Journal of Biology -julkaisussa ilmestyi viime vuonna huvittava tutkimus (ei aukea itsellä Chromessa), jota GMWatch-sivusto kutsuu ”yksityiskohtaiseksi”. Sivuston mukaan tutkimus kuulema osoittaa siirtogeenisen maissin ja soijan aiheuttavan vahinkoa mm. DNA:lle, munuaisille, maksalle ja kiveksille. Tutkimuksessa siirtogeenistä ruokaa saavien rottien ateriat koostuivat maissista (60 %) ja soijasta (34 %) ja kontrolliryhmän ruoka sisälsi vehnää proteiinin lähteenä. Hieno homma! Heti kättelyssä koeasetelma on reisillä, koska ruuat eivät olleet samanlaisia siirtogeeniä lukuun ottamatta. Pitäisikö uskoa, että ruuassa ei ole muuta eroa kuin siirtogeeni?

 

Tutkimuksen ongelmat eivät lopu tähän. Siirtogeenisten kasvien läsnäolo varmistettiin PCR:llä, mutta tutkijoilla ei ole mitään käryä kuinka suuri osa maissista ja soijasta oli muunneltua. Tutkimuksen tuloksetkaan eivät käy järkeen. Tutkijat tarkastelivat mm. poikkeavuuksia kromosomeissa eri ryhiltä, mutta minkäänlaista annosvastetta ei nähdä rotissa, jotka söivät gm-ruokaa 30, 60 ja 90 päivää (kuva 1). Miten tulkita dataa, jonka mukaan gm-ruoka aiheuttaa enemmän poikkeavuuksia kromosomeissa, jos sitä syö 60 päivää kuin 90 päivää?

kromosomipoikkeavuus Kuva 1. Kromosomipoikkeavuuksien määrä eri rottaryhmillä. Kuvan lähde: Orabyn ja kumppaneiden tutkimus.

Tämä tutkimus ei todellisuudessa osoita mitään. Kauanko kestää ennen kuin Magneettimedia, Safkatutka ja kumppanit alkavat hehkuttamaan tätä tutkimusta?

 

Mainokset

Itsenäisyyspuolueen eduskuntaehdokas Susanna Virkkala ja GMO:t

Itsenäisyyspuolueen eduskuntaehdokas Susanna Virkkala on pohtinut blogissaan onko gmo:iden imeytymisessä eroja perinteisillä menetelmillä jalostettuihin lajikkeisiin. Virkkala on käynyt kirjeenvaihota Eviran ylitarkastajan Sanna Viljakaisen kanssa ja saanut vastaukseksi, että muuntogeeninen ruoka sisältää samat ravintoaineet kuin vastaavat perinteiset tuotteet. Viljakainen kehottaa viestissään Virkkalaa kääntymään tiedeyhteisön puoleen, jos haluaa tarkempaa lisätietoa ravintoaineiden imeytymisestä. Vaikka en ole mikään tiedeyhteisön edustaja, en koe suureksi ongelmaksi kaivaa netistä tutkimuksia, joissa asiaa on tutkittu.

Flachowsky ja kumppanit kävivät läpi Animal Feed Science and Technology -tiedejulkaisussa ilmestyneessä artikkelissaan 18 tutkimuksta, jotka suoritettiin saksalaisessa Federal Agricultural Research Centressä (FAL) vuodesta 1997 lähtien. Kuusitoista tutkimusta tehtiin bt-maissilla, bt-perunalla, glufosinaattia kestävillä maissilla ja sokerijuurikkaalla sekä glyfosaattia kestävällä soijalla. Loput kaksi tutkimusta tehtiin gm-rypsillä, jonka rasvahappoprofiilia oli muunnettu ja insuliinia tuottavalla perunalla. Kaikissa tutkimuksissa gm-kasveja verrattiin isogeenisiin linjoihin, joista muunnetut kasvit ovat tuotettu. Tutkimuksissa keskityttiin mm. ruuan sulamiseen, ruuan kulutukseen, ruuan laatuun, eläinten terveyteen ja suorituskykyyn. Kokeissa käytettiin lehmiä, sikoja, lampaita, kanoja ja viiriäisiä. Kokeet kestivät kanoilla neljä sukupolvea, viiriäisillä 10 ja lopuilla eläimillä 90 päivää. Eläimillä ei havaittu eroja ruuan kulutuksessa ja painonnousussa gm-kasvin ja isogeenisen linjan välillä, joten näyttöä eroavasta imeytymisestä ei näiden tutkimusten pohjalta ole. Kokeissa etsittiin myös siirtogeenejä eläinten kudoksista, joka on ollut yksi Susanna Virkkalan huolista, mutta niitä ei löydetty.

Rhee ja kumppanit tutkivat samoja asioita rotilla kokeessa, joka kesti viisi sukupolvea. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Journal of Toxicology and Environmental Health, Part A: Current Issues vuonna 2005. He syöttivät rotille gm-perunaa eikä ruuan kulutuksessa ja painonnonusussa havaittu eroja, joten tässäkään kokeessa imeytymisessä ei ole eroja gm-perunan ja perinteisen perunan välillä. Kokeessa etsittiin myös siirtogeenejä eri elimistä eikä niitäkään löydetty (kuva 1).

 

PCRotta

Kuva 1. Bar-geenin havainnointi PCR:llä F0-F4 rotilla eri elimistä uroksilla (1 – 7) ja naarailla (8 – 13). 1. maksa 2. munuainen 3. perna 4. kives 5. lisäkives 6. rakkularauhanen 7. eturauhanen 8.maksa 9. munuainen 10. perna 11. kohtu 12. munasarjat 13. vagina. Kuvan lähde: Rheen ja kumppaneiden tutkimus.

Monsanto maksoi tuotantoeläimet hiljaisiksi

Gm-ruoka saapui markkinoille 1996 ja nykyään USA:ssa lähes kaikki kasvatettu soija ja maissi ovat siirtogeenisiä. Ihmisten terveys ei ole kärsinyt uusista tuotteista pätkääkään, mutta miten on käynyt karjan, jonka ruoka koostuu melko pitkälle geenimunnelluista kasveista? Journal of animal science -tiedejulkaisussa ilmestyi viime kuussa Eenennaamin ja Youngin tutkimus, joka tarkastelee gm-rehua syöneiden tuotantoeläinten terveyttä lähes 20 vuoden ajalta. Tutkijoiden otos oli vaatimattomat 100 miljardia eläintä, jonka edessä Seralinin 20 rottaa per käsittely kalpenee auttamatta. Koska nykyiset gm-tuotteet eivät tutkimusten mukaan eroa ravintosisällöltään perinteisillä menetelmillä jalostetuista kasveista, tulos ei ole ei ole yllättävä:

”An extensive search of peer-reviewed literature and field observations of animals fed diets containing GE crop products have revealed no unexpected perturbations or disturbing trends in animal performance or health indicators.”

Riittääkö melkein kahden vuosikymmenen ajalta kerätty data 100 miljardista eläimestä hiljentämään gm-kriitikot? Seralinin kahden vuoden koe , jossa käytettiin vain 20 rottaa per käsittely, riitti säälittävästä koesuunnittelusta ja oikean tilastollisen tarkastelun puutteesta huolimatta kriitikoille.

Pistetään pistetään GM-banaania poskeen

Uusimmassa Nature Biotechnology-tiedejulkaisussa on asiaa kahdesta erilaisesta geenimuunnellusta banaanista. Lehden uutinen kertoo A-vitamiinin puutokseen kehitetyn ”Super banaanin” ihmiskokeiden alkavan Queenslandin teknillisessä yliopistossa. Vuosittain 250 000 – 500 000 lasta sokeutuu A-vitamiinin puutoksen takia, joista puolet kuolee ensimmäisen vuoden aikana sokeutumisesta. Kokeiden tarkoituksena on selvittää kuinka paljon beetakaroteenia sisältävien GM-banaanien syöminen nostaa koehenkilöiden A-vitamiinitasoja. Ugandaan tarkoitettu lajike sisältää PSY2a-geenin enemmän betakaroteenia tuottavasta banaanilajikkeesta, mikä lisää Ugandan oloihin sopivien kahden lajikkeen beetakaroteenitasoja. Tutkijat ovat toiveikkaina banaanin mahdollisuuksista päästä Ugandaan viljeltäväksi, koska kultaisen riisin kohdalla nähty vahva vastustus puuttuu. Aktivistit eivät ole tuhonneet koeviljelmiä, kuten kultaisen riisin kanssa kävi, tai edes vierrailleet pelloilla.

Lehdessä julkaistiin myös kirje päätoimittajalle, jossa kerrottiin Xanthomonas campestris-bakteerin aiheuttamalle kuihtumistaudille resistenttien GM-banaanien viljelyskokeista. Tauti on aiheuttanut Itä-ja Keski-Afrikassa 2-8 miljardin dollarin tappiot viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten keksintö tulee tarpeeseen. Tutkijat loivat yhteensä 65 resistenttiä linjaa siirtämällä banaaniin joko Hrap-tai Pflp-geenin, jotka saavat aikaan tautiresistenssin. Geenien koodaamat proteiinit eivät ole AllergenOnlinen mukaan potentiaalisia allergeenejä ja kyseisiä proteiineja löytyy esimerkiksi riisistä ja paprikasta, joten banaanien pitäisi olla turvallisia ihmisille. Banaanit käyvät vielä läpi lain vaatimia testejä ja tutkijat yrittävät parantaa tautiresistenssiä risteyttämällä sopivia linjoja. Raportoidut kokeet vaikuttavat lupaavilta (klikkaa kuvaa suurentaaksesi se).

Banaanit

Kuvan lähde: Nature Biotechnology

 

GM-puuvilla Intiassa: parempi elämä viljelijöille

Myytti intialaisten viljelijöiden itsemurhista gm-puuvillan aiheuttamina on juurtunut siirtogeenisten eliöiden vastustajien mieleen. Esimerkiksi Luomu.fi-sivustolla kirjoitetaan:

Tieteen, teknologian ja ekologian tutkimussäätiön johtaja Vandana Shiva sanoi, että yli 40 000 viljelijää on tehnyt Intiassa itsemurhan vuodesta 1997. Valtaosa itsemurhan tehneistä viljelijöistä velkaantui pahoin viljeltyään geenimuunneltuja lajikkeita. Itsemurhat ovat siis geenitekniikan aiheuttamia.”

Itsemurhista syytetään nimenomaan bt-puuvillaa, joka tuottaa tietyille hyönteisille haitallista proteiinia.  Aihetta on tutkittu ja The Journal of Development Studies-tiedejulkaisussa 2011 ilmestynyt Gruèren ja Senguptan tutkimus osoittaa selvästi ettei itsemurhilla ja bt-puuvillalla ole yhteyttä. Itsemurhien määrä on pysynyt suhteellisen vakiona, vaikka viljellyn gm-puuvillan määrä on noussut räjähdysmäisesti (kuva 1).

farmer-suicides2

Kuva 1. Viljelijöiden itsemurhien sekä viljellyn bt-puuvillan määrä vuosilta 1997-2007. Kuvaaja muokattu Gruèren ja Senguptan tutkimuksesta. Lähde: Nature

Todellisuudessa gm-puuvillan viljely on parantanut viljelijöiden elämää merkittävästi. Vaikka gm-siemenet maksavat noin 2500 rupiaa per hehtaari enemmän kuin perinteiset siemenet, bt-puuvillaa viljelleet viljeliät tekivät vuonna 2003 keskimäärin 21760 rupiaa enemmän voittoa per hehtaari kuin perinteistä puuvillaa viljelleet. Edelliset luvut ovat Bennetin ja kumppaneiden artikkelista , joka tarkasteli vain vuosia 2002 ja 2003, mutta tietoa on pidemmältäkin ajalta. Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian julkaisussa PNAS julkaistu Kathagen ja Qaimin tutkimus käsittelee bt-puuvillan ekonomisia vaikutuksia vuosilta 2002-2008. He havaitsivat, että bt-puuvillan ansiosta sadot ovat kasvaneet 24 %, tuotot nousseet 50 % sekä viljelijöiden elintaso parantunut 18 % . Gm-puuvilla on vähentänyt Ecological Economics-tiedejulkaisussa ilmestyneen tutkimuksen mukaan torjunta-aineiden käyttöä 50 %, joista 70 % on tapahtunut kaikkein myrkyllisimmissä aineissa. Myrkkyjen vähentäminen on laskenut akuutteja myrkytyksiä viljelijöiden keskuudessa ja tutkijat arvioivat tämän säästävän 10 052 000 – 36 618 000 euroa vuodessa terveyskustannuksissa.

Viljelijöiden parantunut elintaso on johtanut positiiviseen kehitykseen ruuan kulutuksessa. Bt-puuvillaan siirtyneet viljelijät saavat perinteistä puuvillaa viljeleviin verrattuna enemmän kaloreita sekä ravitsevampaa ruokaa. Myös heidän ruokaturvansa on parantunut. Gm-puuvillan vaikutusta ruokaturvaan tutkivat Qaim ja Kouser. Heidän tutkimus julkaistiin ’open acces’-julkaisu Plos Onessa vuonna 2013. Qaim ja Kouser havaitsivat, että bt-puuvillan viljelijät saivat 500 kcal/päivä enemmän energiaa ruuasta kokonaisuudessaan verrattuna perinteistä puuvillaa viljelleisiin. Kun tutkijat ottivat vain ravinteikkaan ruuan huomioon, johon kuuluivat hedelmät, vihannekset, palkokasvit sekä kaikki eläintuotteet, gm-puuvillan viljelijät saivat 65 kcal/päivä enemmän energiaa. Heidän ruokaturvansa oli parempi 12 % kuin perinteistä puuvillaa viljelleillä (kuva 2).

journal.pone.0064879.t002Kuva 2. Gm-puuvillan ja perinteisen puuvillan viljelijöiden tilastot.

Gm-puuvilla ei siis aiheuttanut intialaisten viljelijöiden itsemurhia, vaikka Luomu.fi niin valheellisesti väittää. Tutkimus osoittaa selvästi kuinka geenimuunneltu puuvilla on parantanut viljelijöiden elämää, vaikka gm-siemenet maksavatkin enemmän eikä niitä saa säästää patentin takia. Todellisuus on kova pala gmo:iden vastustajille ja olen nähnyt kuinka nämä tutkimukset ohitetaan kuittaamalla ne salaliitoiksi. Jos ihminen on oikeassa, hän pystyy perustelemaan kantansa faktoilla. Tämä on jotain, jota gmo:iden vastustajat harvoin pystyvät tekemään.

10 tutkimusta GMO:ista, jotka sinun täytyy nähdä!

Netissä kiertää lista kymmenestä tieteellisestä tutkimuksesta, jotka gm-vastustajien mukaan osoittavat gm-ruuan olevan vaarallista. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitaa, että tutkimukset eivät tue tällaista väitettä. Tahdon käydä läpi mikä jokaisessa 10 kohdan väittämässä on vialla.

1. Multiple Toxins From GMOs Detected In Maternal and Fetal Blood

Ensimmäisen väitteen mukaan gm-ruoka on linkitetty erilaisiin verestä löytyneisiin myrkkyihin. Reproductive Toxicology-tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa Aris ja Leblanc tarkastelivat raskaana olevien naisten sekä ei raskaana olevien naisten verta. He tahtoivat selvittää löytyykö naisten verestä rikkakasvimyrkkyinä käytettyjä glyfosaatia ja glufosinaattia sekä niiden hajoamistuotteita. Myös tuholaisia vastaan siirretyn geenin koodaama Cry1Ab-proteiinin (bt-toksiini) määrä selvitettiin. Tutkimuksessa ei löydetty glyfosaattia tai glufosinaattia raskaana olevien naisten verestä tai sikiön napanuoraverestä. Hajoamistuotteita glyfosaatista ei löytynyt lasta kantavilta naisilta, mutta glufosinaatin hajoamistuotetta löytyi heistä jokaiselta napanuoraverta myöten. Ei raskaana olevilta naisilta verestä löydettiin glyfosaattia 5 %:lta, sen hajoamistuotetta ei keneltäkään, glufosinaattia 18%:lta ja sen hajoamistuotetta 67 %:lta. Cry1Ab-proteiinia oli läsnä raksaana olevien naisten veressä 93 %:lla, napanuoraveressä 80 %:lla ja ei raskaana olevien naisten veressä 69 %:lla. Aris ja Leblanc eivät raportoi ainuttakaan haittavaikutusta.

Tutkimuksesta julkaistiin kaksi kommenttia samassa lehdessä. Mueller ja Gorst huomauttavat, että alkuperäisessä tutkimuksessa tutkijoilla ei ole mitään hajua mitä testatut naiset ovat syöneet. He vain löysivät erilaisia yhdisteitä verestä, mutta yhdisteitä ei voida mitenkään yhdistää gm-ruokaan, koska jokaista ainetta käytetään yleisesti myös perinteisessä viljelyssä. Esimerkiksi Cry1Ab-proteiinia voidaan käyttää luomuviljelyssä ja sitä ruiskutetaan kasvien päälle hyönteismyrkkynä. Kommentin kirjoittajat nostavat esille proteiinin havaitsemiseen käytetyn ELISA-kitin rajoitteet eläimissä. Alkuperäisessä tutkimuksessa Aris ja Leblanc kertovat käyttäneensä seuraavaa menetelmää Cry1Ab-proteiinin havaitsemiseen verestä:

”Cry1Ab protein levels were determined in blood using a commercially available double antibody sandwich (DAS) enzyme linked immunosorbent assay (Agdia, Elkhart, IN,USA) following manufacturer’s instructions.”

Valmistajan mukaan testi on kasvikudoksille eikä missään luvata sen toimivan eläimillä. Kuitenkin Aris ja Leblanc väittävät käyttäneensä tuotetta valmistajan ohjeiden mukaan. Toisen kommentin kirjoittaneiden Goldsteinin ja kumppandeiden mukaan on mahdollista, että Cry1Ab-proteiinia tai sen palasia voi päätyä vereen, jos annostus on tarpeeksi suuri, mutta proteiini ei ole vaarallinen nisäkkäille. Hiirillä ei havaittu haittavaikutuksia Cry1Ab:sta, vaikka ne saivatkin 4000 mg/kg annostuksen toksiinia. Tämä on todella suuri määrä! D-vitamiinin LD50-arvo (annos, jolla puolet koe-eläimistä kuolee) rotilla on 619 mg/kg. D-vitamiini on siis paljon haitallisempaa kuin bt-toksiini Cry1Ab. Jos 70 kiloinen ihminen haluaisi 4000 mg/kg annostuksen bt-toksiinia maissista, hänen tulisi ahmia sitä 900 000 kiloa!

Menetelmä Cry1Ab:n havaitsemiseen lehmän verestä on kehitetty ja tällä on testattu löytyykö proteiinia lehmän verestä, jolle on syötetty gm-maissia:

In total 45 blood plasma samples (collected before and, after 1 and 2 months of feeding) were analyzed for the presence of the Cry1Ab protein from both, transgenic (n = 8) and non-transgenic (n = 7) ration fed cows. There was no difference amongst both groups (all plasma samples were below 1.5 ng mL−1; CCα value). No sample was positive for the presence of the Cry1Ab protein at the decision limit (CCα) and detection capability (CCβ) of the assay”

Goldsteinin ja kumppaneiden mukaan glyfosaatin ja sen hajoamistuotteiden määrä veressä oli linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja turvallisten rajojen sisällä. Arisksen ja Leblancin tutkimus ei siis osoita myrkkyjen olevan peräisin gm-ruuasta, koska he eivät tiedä mitä naiset söivät. Cry1Ab:n siirtyminen vereen ei ole varmaa, koska he käyttivät väärää testiä. He eivät raportoi, että havaituista yhdisteistä olisi mitään haittaa naisille tai sikiöille.

2. DNA From Genetically Modified Crops Can Be Transferred Into Humans Who Eat Them

Väitteen mukaan gm-ruuasta voi siirtyä DNA:ta ihmiseen. PLOS Onen artikkelin mukaan ei ole väliä mistä DNA on peräisin, mutta todennäköisesti tutkimuksissa havaittu DNA johtui kontaminaatiosta. Voit lukea kirjoitukseni aiheestä täältä:

Verkkomedia vauhdissa: ”Geenimanipuloitu DNA voi siirtyä ravinnosta ihmiseen”.

3. New Study Links GMOs To Gluten Disorders That Affect 18 Million Americans

Ei perustu mihinkään vertaisarvioinnin käyneeseen tutkimukseen. Tämä ”tutkimus” on vain raportti, joka on ladattu IRT:n sivuille.

4. Study Links Genetically Modified Corn to Rat Tumors

Tutkimus oli tieteellisesti täysin susi ja on vedetty pois julkaisijan sivuilta. Lue miksi tekstistäni:

Kun professori munaa koesuunnitelussa ja tulosten tarkastelussa.

5. Glyphosate Induces Human Breast Cancer Cells Growth via Estrogen Receptors

Tutkimuksessa käytettiin lasilla viljeltyjä kuolemattomia T47Drintasyöpäsoluja. On tärkeää huomauttaa, että glyfosaatti ei aiheuttanut syöpää, kuten on väitetty, vaan se nopeutti syöpäsolujen kasvua. On myös tärkeä ymmärtää, että lasilla kasvavat solut eivät ole missään nimessä kokonainen eläin. Esimerkiksi aspiriini tappaa lasilla syöpäsoluja sekä maksan hepatosyyttejä, mutta se on kuitenkin turvallinen särkylääke. Syövän ja glyfosaatin yhteyttä on tutkittu, mutta kytköstä ei ole havaittu:

”Our review found no consistent pattern of positive associations indicating a causal relationship between total cancer (in adults or children) or any site-specific cancer and exposure to glyphosate. ”

Isomman glyfosaattia käsittelevän katsauksen sekä hormonihäiritsijä-seulontaohjelman (ESDP) rinnalla on todella outoa, että aine toimisi estrogeenireseptoreiden kautta. ESDP:ssä on kaksi tasoa: tasolla 1 tunnistetaan kemikaalit, jotka ovat mahdollisesti hormonihäiritsijöitä ja tasolla 2 selvitetään seuraukset. Glyfosaatti ei näyttäisi tason 1 perusteella olevan hormonihäiritsijä:

”Tier 1 Endocrine Disruptor Screening Program (EDSP) Assays and Regulatory Safety Studies Provide a Weight of Evidence that Glyphosate is not an Endocrine Disruptor”

6. Glyphosate Linked To Birth Defects

Väite, että glyfosaatti aiheuttaisia kehityshäiriöitä perustuu kahteen lähteeseen: Earth open source-sivuston raporttiin sekä Chemical Research In Toxicology-tiedejulkaisussa julkaistuun Paganellin ja kumppaneiden tutkimukseen. Koska raportti ei ole tieteellinen julkaisu käsittelen vain tutkimusta, jossa Paganelli ryhmineen raportoi glyfosaatin häiritsevän kynsisammakon alkionkehitystä. Journal of toxicology and environmental health. Part B, Critical reviews-julkaisusta löytyy artikkeli, jossa Williams ja kumppanit käyvät läpi alan tutkimuksia ja mainitsevat Paganellin ryhmän artikkelin. Heidän mukaansa tuloksiin ei voida luottaa, koska glyfosaatin pH ei ollut säädetty, jolloin ei voida sanoa johtuiko vaikutus happamuudesta vai itse aineesta. Williamsin artikkelin mukaan glyfosaattin ruiskuttaminen alkioon on väärä tapa altistaa alkio tutkittavalle aineelle. Glyfosaatti olisi pitänyt antaa viljelmän mukana. Pohjaten aiheesta julkaistuihin tutkimuksiin Williams ja kumppanit eivät löydä näyttöä glyfosaatin aiheuttavan kehityshäiriöitä ympäristöstä saatavilla annoksilla:

”In conclusion, a thorough evaluation of the available data demonstrates that exposure to environmentally relevant glyphosate concentrations is not anticipated to produce adverse developmental and reproductive effects in humans.”

7. Study Links Glyphosate To Autism, Parkinson’s and Alzheimer’s

Tämä väite tulee Entropy-tiedejulkaisussa julkaistusta artikkelista. Entropy on informaatiotieteiden lehti, jolloin on hyvin outoa miksi se julkaisee biologiaan liittyvät artikkelin. Tämä johtuu siitä, että mikään relevantin alan lehti ei olisi julkaissut tällaista roskaa. He väittävät autismin johtuvan suolistobakteereista, puhuvat sairaudesta, jota lääketiede ei tunne ja viittaavat useasti Séralinin roskatutkimukseen.

8. Chronically Ill Humans Have Higher Glyphosate Levels Than Healthy Humans

Krügerin ja kumppaneiden mukaan terveillä ihmisillä on ”merkittävästi” vähemmän glyfosaattia virtsassa kuin kroonisesti sairailla. Ihmettelen mistä lähtien noin 0,000 000 0002 g/ml ero on ollut merkittävä missään mielessä (kuva 1). En myöskään usko eron olevan tilastollisesti merkitsevä tuollaisen keskihajonnan takia.

         Kuva
Kuva 1. Glyfosaatin määrä sairaiden ja teveiden ihmisten virtsassa

Artikkelissa ei kerrota mitä sairauksia kroonisesti sairailla ihmisillä oli tai mistä terveiden ja sairaiden virtsanäytteet kerättiin. Krüger jättää tiedon kertomatta, vaikka tämä olisi tärkeää tulosten kannalta. Artikkelissa viitataan kohdan 7 roska-artikkeliin ihan kuin sillä olisi jotain arvoa ja väitetään glyfosaatin inhiboivan sytokromi P450:n entsyymejä. Niinhän se tekee kasveissa, mutta ei hiirissä tai ihmisissä. Krügerin ja kumppaneiden artikkelissa puhutaan tästä inhibiosta kuin se olisi relevanttia meidän terveydelle.

9. Studies Link GMO Animal Feed to Severe Stomach Inflammation and Enlarged Uteri in Pigs

Carman tutkimusryhmineen väittivät havainneensa gm-maissia ja soijaa syöneiden sikojen vatsojen olleen useammin tulehtuneita kuin normaalia rehua syöneiden. Tutkijat määrittivät mahan tulehtuneisuuden värin perusteella, mutta sikojen terveyteen erikoistunut professori Robert Friendship totesi, että tämä on mahdotonta. Friendshipin mukaan tulehtuneisuuden määrittäminen olisi vaatinut histologisen preparaatin valmistamista ja sen tutkimista mikroskoopin alla. Professorin mukaan todennäköisempi selitys kohtujen painoeroihin löytyy sukukypsyyden saavuttamisesta tai estrogeenin kaltaisista yhdisteistä, jotka ovat tulleet mykotoksisuutta testatessa.

Tahdon vielä huomauttaa eläinten kohtelusta tässä tutkimuksessa. 42 sikaa normaalia rehua saaneista sioista ja 43 gm-rehua saaneista sioista kärsi keuhkokuumeesta. Tämä on puolet kokeen sioista!

10. GMO risk assessment is based on very little scientific evidence in the sense that the testing methods recommended are not adequate to ensure safety.

Käsittelen vain yhtä käytettyä lähdettä, joka on David Schubertin Nature Biotechnologyssa julkaistu kommentti. Schubertin mukaan geenimuuntelu voi johtaa molekyylien biosynteesiin, jotka ovat myrkyllisiä, allergiaa tai syöpää aiheuttavia. Tämä voi tapahtua hänen mukaansa kolmella tavalla: translaation jälkeiseen proteiinin muokkauksella, geeniekspression muutoksilla ja entsyymien toimintaa häiritsemällä. Schubert ei anna yhtään esimerkkiä, jossa näin on tapahtunut, mutta hänen mukaansa ratkaisu olisi pitkäaikaiset tutkimukset näiden haittojen varalta.

David Schubertin kommentti tuotti muutaman vastauksen. Alex Avery ihmettelee miksi samat huolet eivät koske mutaatioilla tai eri lajien risteytyksillä syntyneitä lajikkeita, vaikka niissäkin on täysin sama riski. Hän huomauttaa, että allergiaa aiheuttavat tuotteet eivät ole ongelma, jos ne ovat olleet markkinoilla pidempään. Jostain syystä uusia tuotteita ei hyväksytä, vaikka ne voitaisiin merkitä vanhojen tavoin.

Beachy ja 17 muuta tutkijaa puhuvat kommentissaan samasta huomiosta kuin Avery: samat ongelmat voivat tapahtua mutaation seurauksena. He huomauttavat, että gmo:iden testaukseen kuuluu mm. vaihtehtoisen silmukoinnin, translaation jälkeisen proteiinien muokkauksen ja kasvien metabolian tutkiminen juurikin Schubertin esittämien huolien takia. Beachy ja muut tutkijat kirjoittavat, että perinteisellä jalostuksella on suurempi riski johtaa molekyylien biosynteesiin, jotka ovat myrkyllisiä, allergiaa tai syöpää aiheuttavia. He lopettavat kommenttinsa kovin sanoin (oma suomennos):

”Hyvät tutkijat menevät harhaan poistuessaan omalta erikoisalaltaan antamaan ohjeita, kun he eivät ole tutkineet kirjallisuutta, valikoivasti sivuuttavat tutkimuksia tai antaessaan uskomustensa ja politiikan tulla tieteensä objektiivisuuden väliin. Sellaiset mielipiteet eivät rohkaise informoitua keskustelua gm-kasveista ja on vääjäämätöntä, että Schubertin argumentteja tullaan viittaamaan Nature Biotechnologyssa julkaistuina.”

 

 

Kun professori munaa koesuunnittelussa ja tulosten tarkastelussa

Gilles-Éric Séralini on molekyylibiologian professori Caenin yliopistossa. Hänestä tuli kuuluisa gm-vastustajien keskuudessa, kun Food and Chemical Toxicology-tiedejulkaisussa ilmestyi tutkimus nimeltä ”Long term toxicity of a Roundup herbicide and a Roundup-tolerant genetically modified maize”. Tutkimus osoitti Séralinin ja kumppaneiden mukaan, että bt-maissi sekä glyfosaatti aiheuttavat kasvaimia rotissa. Vaikka tutkimus on vedetty pois julkaisijan sivuilta todella heikon laadun takia, myytti gm-maissin ja syövän yhteydestä kiertää vieläkin.

Séralini tutkimusryhmineen käyttivät kokeessa Sprague-Dawley-rottakantaa, jonka tiedetään olevan erittäin altis spontaaneille kasvaimille. Esimerkiksi vuonna 1973 julkaistussa tutkimuksesssa Prejean ja kumppanit selvittivität miten paljon Sprague-Dawley-rotat saavat kasvaimia itsestään. Heillä oli tutkimuksessa mukana 179 urosta ja 181 naarasta, joita seurattiin 18 kuukauden ajan. Prejean ryhmineen havaitsivat, että 58 % naaraista ja 34 % uroksista kehittivät tässä ajassa itsestään kasvaimia. Séralinin tutkimuksessa rottia seurattiin kaksi vuotta, mutta kontrolliryhmän koko oli onnettoman pieni: vain 10 urosta ja 10 naarasta.  Heidän tutkimuksessa kontrolliryhmässä 30 % uroksista ja 20 % naaraista saivat kasvaimet itsestään. Prejean tuloksiin verrattaessa käy selväksi, että 10 + 10 rottaa on aivan liian pieni määrä kontrollin. Riittävä määrä eläimiä kuhunkin ryhmään on OECD:n ohjeiden mukaan vähintään 50 eläintä kummastakin sukupuolesta:

”A sufficient number of animals should be used so that a thorough biological and statistical evaluation is possible. Each dose group and concurrent control group should therefore contain at least 50 animals of each sex”

Prejean tutkimus kesti puoli vuotta vähemmän kuin Séralinin ja silti heidän rotissa kasvaimia esiintyi enemmän (kuva 1). Kontrolliryhmä on erittäin tärkeä, jotta saadaan selville miten rotat pärjäävät ilman käsittelyä. Ilman kontrollia ei voida sanoa onko esim. Séralinin kokeessa testatuilla gm-maissilla, gm-maissin ja glyfosaatin yhdistelmällä tai pelkällä glyfosaatilla negatiivisia vaikutuksia rotissa, koska vertailua normaaliin tilanteeseen ei voida tehdä.

 

Kuva

Kuva 1. Kasvaimen saaneiden rottien prosenttiosuudet eri tutkimuksissa. Harmaa = Prejean tutkimus, musta = Séralini 

Séralinin rottien vähäinen kasvainten määrä kontrollissa johtuu hyvin todennäköisesti sattumasta, jonka osuus on suurempi pienissä otoksissa. Ongelman huomauttivat mm. Sanders ja kumppanit kirjeessä päätoimittajalle:

”Ten rats was insufficient to lend statistical significance to many of the results cited here, which could have occurred by chance.”

Sanders ja monet muut (täällä ja täällä) huomauttivat, että Séralinin tilastolliset menetelmät eri ryhmien vertailuun ovat riittämättömät:

The results have not been subjected to standard statistical analysis (Snell et al., 2012) so it is not possible to reach any conclusions. The interpretations reached by the authors are therefore seriously flawed and unusable by readers of the article.”

”Inappropriate and non standard statistical tests were used, rendering meaningless any interpretations of the results reported – robust statistical tests of raw data to determine whether or not differences are statistically significant must be used, not mere reporting of percentages or irrelevant and exotic tests of no value (e.g., OPLS-DA).”

”As far as we understand, all results are based on descriptive analyses such as percentage calculation, but there was no thorough mortality analysis (how to compare 3/10 with 5/10?) nor tumor incidence and date of onset analysis with recognized statistical methods (Peto et al., 1980).”

Vertailu on tärkeä suorittaa, jotta saadaan selville onko eri ryhmien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa. Tämän tarkastelun suorittivat mm. Panchin ja Ollivier. Kun eri ryhmiä tarkastellaan esim. Fisherin tarkalla testillä, kuten Panchin teki, tilastollisesti merkittävää eroa ei havaittu eri ryhmien kuolleisuuden välillä:

”Using one-tailed Fishers exact test we show that there is no statistically significant increase in mortality rates or the number of tumors in rats fed GMM compared to control groups in the original data.”

Ollivier käytti χ²-testiä ja tulos oli sama :

”Given the 3 degrees of freedom of the test, one can see that no value reaches the threshold of 7.815 needed for declaring the differences among treatments statistically significant at the 5% level.” 

Séralinin ja kumppaneiden tutkimus oli siis täysin susi eikä heidän tuloksensa tukeneet heidän johtopäätöstä, kun tilastolliset menetelmät otettiin käyttöön. En voi nähdä kenenkään pään sisälle, mutta epäilen vahvasti, että professori valitsisi vahingossa riittämättömän määrän eläimiä ja jättäisi tarkastelematta onko eri ryhmien välillä tilastollisesti merkittävää eroa kuolleisuudessa. Hyvin epäilyttävää oli myös Séralinin toiminta ennen tutkimuksen julkaisua virallisesti. Jotta toimittajat saivat tutkimuksen käsiinsä, Séralini vaati heitä allekirjoittamaan sopimuksen, joka kielsi ottamasta yhteyttä muihin tutkijoihin ennen virallista lehdistötilaisuutta. Tämä ei mielestäni ole rehellisen tutkijan toimintaa.

Epäilyttävän toiminnan kruunaa tapa, jolla Séralini ja kumppanit kohtelivat koe-eläimiään. Jokainen on varmasti nähnyt hirveät kuvat, jotka tämän jutun mukana kiertävät. Kuvat oli julkaistu Séralinin tutkimuksessa ja niissä näkyy rottia, joilla on valtavat kasvaimet kehossaan. Kuvilla ei ole mitään tieteellistä arvoa enkä keksi mitään muuta tarkoitusta niille kuin ihmisten shokeeraaminen. Jokainen voi miettiä mikä saa ihmisen heittämään empatian roskakoriin ja antamaan kasvainten kehittyä niin isoiksi, että ne ovat 25 % rotan massasta! Normaalisti rotat olisi lopetettu inhimillisesti ennen kuin eläin pääsee tuohon kuntoon ja joutuu kärsimään, mutta näyttää siltä, että Séralinille ja kumppaneille tieteelliseltä arvoltaan nollassa olevat shokeeravat kuvat olivat tärkeämpiä kuin eläinten hyvinvointi.

 

Verkkomedia vauhdissa: ”Geenimanipuloitu DNA voi siirtyä ravinnosta ihmisiin”.

Verkkomedia toi jälleen kerran kortensa kekoon taistelussa GMO:ta vastaan. Netissä julkaistussa kirjoituksessa pelotellaan, että geenimuunnellusta ruuasta peräisin oleva DNA saattaa päätyä ihmiseen. Onko nyt aika repiä peliverkkarit vai meneekö Verkkomedia pahasti metsään?

Verkkomedian ”uutisointi” pohjaa PLOS ONE-tiedejulkaisussa julkaistuun Sándor Spisákin ja kumppaneiden artikkeliin, jonka mukaan ravinnosta peräisin oleva DNA voi päätyä ihmisen verenkiertoon. Ei ole väliä onko DNA peräisin luomuruuasta vai GMO:sta, mutta Verkkomedia on päättänyt pelotella ihmisiä jälkimmäisestä. Aikaisemman käsityksen mukaan ravinnosta peräisin olevat proteiinit ja DNA hajoitetaan ruuansulatuselimistössä aminohapoiksi ja nukleiinihapoiksi. Artikkeli tuo yhteen näyttöä neljästä tutkimuksesta, joiden mukaan pätkiä DNA:ta tai jopa kokonaisia geenejä saattaa selviytyä verenkiertoon asti.

Spisákin ja kumppaneiden johtopäätös ei ole missään nimessä todistettu tai varma. Artikkelin kommenteissa Rich Lusk Michiganin yliopistosta ehdottaa todennäköisempää johtopäätöstä: kontaminaatiota. Lusk kirjoittaa, että tutkimuksista puuttui kontrolli, joka paljastaisi mahdollisen kontaminaation. Hän toisti kokeen näytteillä, jotka eivät olleet missään kontaktissa ruuan kanssa ja sai samanlaisia tuloksia. Tulokset lähetetään julkaistaviksi kunhan artikkeli on viimeistelty.

Vaikka geenejä päätyisikin verenkiertoon, ne eivät yksinään voi tehdä mitään. Geenit ovat yksinkertaisesti ohjeita proteiinien valmistamiseen. Jotta geenin perusteella voidaan tehdä proteiinia, vaaditaan useiden eri molekyylien yhteistoimintaa. Proteiinien valmistus tapahtuu solun sisällä, josta löytyvät tarvittavat entsyymit ja rakennusaineet. Sitä ei tapahdu virtaavassa veressä, jossa ruuasta peräisin olevaa DNA:ta on havaittu.

Vieras DNA ei voi kulkeutua ihmisen solujen sisään ja liittyä osaksi genomia, koska solukalvot ovat tarkkoja siitä mitä päästävät läpi. DNA on negatiivisesti varautunut hydrofiilinen molekyyli, jota solukalvo ei päästä läpi. Geenien saaminen halutun solun sisään vaatii esimerkiksi geeni pyssynλ-faagin tai elektroporaation. Muutenhan GMO:iden valmistus olisi lähes yhtä helppoa kuin roskan julkaiseminen Verkkomediassa.

Verkkomedia siis pelottelee turhaan GM-ruuasta ja jättää sopivasti mainitsematta, että artikkelin perusteella DNA:ta voi päätyä verenkiertoon vaikka kotimaisista mustikoistakin. GM-ruokaa on tutkittu laajasti ja viime vuonna julkaistiin Critical Reviews in Biotechnology-tiedejulkaisun sivuilla yhteenveto viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistusta 1783:sta artikkelista, jotka käsittelevät GM-viljelyskasvien turvallisuutta. Artikkelissa sanotaan:

”We have reviewed the scientific literature on GE crop safety for the last 10 years that catches the scientific consensus matured since GE plants became widely cultivated worldwide, and we can conclude that the scientific research conducted so far has not detected any significant hazard directly connected with the use of GM crops.”

Voidaanko jättää peliverkkarit repimättä GM-ruuan takia eikä uskota Verkkomediaa?